Kirjoittaja: Riitta Säteri
Toisena karsintalistalla olivat petuniat. Vaikka niissä on edelleen kukkia vaikka muille jakaa, varret näyttävät jo kuihtuneilta eikä setti näytä enää kovinkaan kivalta. Leikkasin maljakkoon kaikki kukkavarret, joissa oli enemmän kuin yksi kukkanen, ja nakkasin loput roskapussiin. Maljakon jätin partsille, sillä önniäisten vuoksi en uskalla tuoda sitä sisälle tartuttamaan viherkasveja. Partsin kaiteelta lähti petunioiden lisäksi myös laatikollinen lobelioita ja samettikukkia. Osa niistä päätyi biojätteeseen ja osan sommittelin uudelleen kesäkurpitsalta vapautuneeseen isoon ruukkuun. Kesäkurpitsa siis päätti heittäytyä hankalaksi, keräsi lehtiensä suojiin ison joukon kirvoja ja mädännytti sen yhden ainokaisen kurpitsan :(. Ehkä nyt on aika todeta, että kesäkurpitsa ei vaan viihdy meikäläisen parvekkeella.
0 Comments
Kirjoittaja: Johanna Nyt se alkoi eli tässä vaiheessa voidaan vihdoin lopettaa koko kesän kestänyt hämmästely kasvien huonoista voinneista. Nyt käynnistyi syyskuu ja virallisestikin alkoi syksy. Poikkeuksellisesti olen tänä vuonna hieman jo odottanut syksyä, jotta saa laitettua parvekkeellekin lyhtyjä palamaan ja nauttia pimenevistä illoista. Vähän kuitenkin tekee mieli vielä fiilistellä kesäkukillakin. Tulihan se kesä yhtä varmasti kuin aina aiemminkin, mutta parvekkeella olin ihmeissäni. Taimet eivät lähteneet kunnolla kasvuun ja lopulta väriä saadakseen oli pakko turvautua pääosin torin ja puutarhamyymälöiden valmiisiin kesäkukkiin. Niillä saa nopeasti valmista ja kun kotimaiset ammattilaiset kasvattavat ne kukkaan, on siitä helppo harrastelijan jatkaa annetuilla hoito-ohjeilla. Syksyllä saa ilman huonoa omaatuntoa ostaa rehellisesti kaikki valmiina. Mukavaa sekin. Ilmatieteenlaitoksen tilaston mukaan Suomessa oli kesällä 2017 ajalla touko-elokuu vain 16 hellehuippua, kun niitä vuonna 2016 oli 35 kpl. Mielestäni parvekkeella oli kuitenkin mukava istuskella ja lepovuoteella makoilla (tässä yhteydessä ei viitsi sanoa, että "aurinkovuoteella" :) sateen rapinaa kuunnellen.
Sadetta ja alkusyksyn asetelmia
Lopuksi vielä muutama Lepaan näyttelystä napattuja kuvia siellä olleista syysistutuksista, joista voi ideoida itselleenkin parvekkeelle ruukkuihin toteutettavaksi.
Pitkää ihanaa syksyistä kukinta-aikaa parvekkeellasi!
- johanna - (Käsi ylös, jos lauloit otsikon Tero ”Mamba” Vaaran äänellä ja nyt kiroilet upouutta korvamatoasi :D) Kirjoittaja: Riitta Säteri Tähän aikaan vuodesta syksy alkaa väkisinkin pukata päälle, vaikka kuinka tahtoisi vielä pitää kaksin käsin kiinni kesästä. Aurinko paistaa edelleen, mutta se ei enää lämmitä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Illat ovat pehmeän hämäriä ja antavat tilaisuuden fiilistellä erilaisten lyhtyjen ja valojen loimussa – ilman niitä parvekkeella ei enää näe iltaisin lukea. Viileinä aamuina ilma tuoksuukin jo syksyltä. Kesäkukkamainokset ovat kadonneet ja niiden tilalle on tullut röykkiöittäin krysanteemeja, hopealankoja, erilaisia havuja ja syklaameja. Ne ovat valtavan kauniita, mutta auttamattoman syksyisiä. Minä ja partsini kuitenkin kieltäydymme ottamasta syksyä vastaan ihan vielä. Petuniat, samettikukat ja lobeliat rehottavat kuin viimeistä päivää ja ruusupapu venyttelee iloisesti kohti kerrostalon kattoa. Se on kesähuuruissaan jyrännyt alleen jo toisen marketan, heliotroopin ja puolet päivänsinestä, ja on nyt hyvää vauhtia lähentelemässä lobelioita.
Kirjoittaja: Riitta Säteri Kesälomareissut on hetkeksi hoidettu ja nyt pääsee taas nauttimaan kesäisestä partsista :). Ihan hullua seurata, miten paljon rehut ovat kasvaneet reissujen aikana! Se jaksaa hämmästyttää ja ihastuttaa kesä toisensa jälkeen :). Kesäkurpitsakin tukkii jo tehokkaasti liki metrin levyisen tilan, vaikka ostaessani sen suunnilleen kuukausi sitten se oli ihan pikkiriikkinen, vain viisisenttinen rääpäle. Se ei vielä kuki, mutta nuppuja näkyy jo. Ajattelin ihan pian tuutata sille lisää ravinteita, jotta saisin tänä vuonna kurpitsojakin. Aikaisempi yritykseni pari kesää sitten tössähti siihen, että kaverilla ei ollut tarpeeksi energiaa kasvattaa kukkien tilalle nakkia isompia kurpitsoja.
Kaikki hyötykasviviljelmäni eivät ole menneet ihan putkeen. Paprikat kyllä tuottavat satoa tasaiseen tahtiin (olen poiminut jo puolisen tusinaa kypsää!) ja eka satsi korianteria on päätynyt jo lautaselle. Sen jälkeen se alkoikin innokkaasti kukkia, samoin kuin minttu. En ole ihan varma, vaikuttavatko kukat niiden makuun, mutta samapa tuo. Kukat ovat nimittäin hirmu söpöjä :D. Parvekelaatikkoon kylvämäni pinaatti sen sijaan ei nostanut mullan pinnalle kuin muutaman hassun tupsun ja nekin pirulaiset ryhtyivät kukkimaan reissuni aikana. Aikaisempina kesinä olen tähän aikaan hakenut partsilta jo paritkin lounaspinaatit eli kyllä tämä sadon saaminen näyttää olevan melkoista tuuripeliä :D. Taidan nyhtää irti nuokin vähät lehdet ja käydä hakemassa tilalle jotain uutta.
Kirjoittaja: Riitta Säteri Muistan vielä hämärästi parvekepuutarhailuni alkuajat, kun onnellisena kannoin kotiin perinteisiä orvokkeja ja samettikukkia ja olin niistä hirmu onnellinen. Jos hattarapääni muistaa oikein, silloin ei ollut kamalan isoa valikoimaa, eikä mitään erikoisia hassuuksia osannut edes kaivata. Nyt valinnanvaraa on vähän liikaakin. Tykkään edelleen perinteisistä, takuuvarmoista kukista, mutta niiden lisäksi hamuan taimikaupoilla aina mitä vekkulimman näköisiä kavereita. Vaikkapa vaan siksi, että en ole ennen nähnyt sellaisia tai niillä on hassu nimi. Tällä logiikalla mukaani on tarttunut aikaisempina vuosina muun muassa nukenkaulus ja amppelirusokki, ja tänä vuonna musta apila. Mustan apilan kukat ovat muuten valkoisia ja näyttävät aika paljon ihan perinteisen valkoapilan kukilta! Ne ovat hurjan söpöjä, mutta jotenkin olisin odottanut vähän jotain säpäkämpää :D. Törmäsin valinnanvaikeusongelmaan taas tovi sitten, kun olin hakemassa ”ihan vaan pikkusen lisää” petunioita. Pelkästään yhdellä shoppailureissulla bongasin järjettömän määrän erilaisia petunioita, joissa oli tarjolla suunnilleen kaikki mahdolliset värit ja raidat. Hetken hihittelin, että seuraavaksi tulee varmaan pallollisia kukkia, ja sitten tajusin, että uusi lempparini ’Night sky’ on jo sinnepäin :D. Hauskan näköisillä uutuuksilla on kuulemma aivan hulluna menekkiä. ’Night sky’ -pöydän edessä pällistellessäni myyjä tuli juttusille ja kertoi, että niitä oli ollut myös isoissa amppeleissa. Paino sanoilla ”oli ollut”, sillä amppelit oli kuulemma myyty loppuun parissa päivässä.
Kirjoittaja: Riitta Säteri
Laskeskelin tuossa juuri, että partsillani kasvaa nyt 21 eri lajia, ja taimia on yhteensä 51, kun ei laske mukaan siemenestä kasvatettuja hyasinttipapuja, ruusupapuja ja päivänsiniä. Melkoinen määrä! Käytin yhden ihanan illan siihen, että sommittelin taimia paikoilleen ja yritin miettiä, miten ja mihin ne sopisivat parhaiten. Pikkuisen piti kikkailla ja survoa, mutta valmista tuli :D. Hyötytarhani on suurimmaksi osaksi parvekkeen kaiteen tuntumassa. Lattiaruukuista löytyy paprikaa, tomaattia ja kesäkurpitsaa, ja parvekelaatikkoon kylvin pinaattia. Minttu ja korianteri istahtivat arkun päälle melkoiseen tungokseen. Paprika, tomaatit ja kesäkurpitsa saivat henkivartijoikseen samettikukkia, joiden toivon pitävän önniäiset loitolla. Kun ruukkukimaraan lisätään vielä kukkia pursuava huovinkukka, näkymä on ihanan keltainen ja aurinkoinen :). Viljelylaatikkoon asettelin tänä vuonna korkeaa markettaa, heliotrooppia, leukoijaa, leijonankitaa ja lobeliaa. Ja kunhan kesä ehtii vähän pidemmälle, päivänsini ja ruusupapu kasvavat ja kiipeävät ristikoihinsa reunustamaan niitä. Säilytysarkun päälle tuli tosiaan taas älytön tungos, vaikka kuinka olin suunnitellut jättäväni sen tänä vuonna vähän väljemmäksi. Syytän siitä Viherpajaa, josta löytyi aivan ihania mustia petunioita jo aiemmin ostamieni lilasävyisten petunioiden lisäksi. Sieltä bongasin myös vekkulin mustalehtisen apilan, jollaista en ole nähnyt aikaisemmin. Pitihän niitä sitten ostaa itsellekin! Mustat kukat ehkä erottuisivat paremmin edukseen vähän väljemmässä paikassa, mutta minkäs teet. Kirjoittaja: Riitta Säteri
Kirjoittaja: Riitta Säteri Vihdoinkin aurinko jaksaa paistaa hämmentävän jouluisten tunnelmien jälkeen! Pikkuhiljaa herää vieno toive siitä, että uutta lunta ei ehkä tulisi enää :D. Meikäläisen parvekkeella auringon helotus tarkoittaa perinteistä kevätsiivousta. Tänä vuonna sen vuoro oli kyllä tavallista myöhemmin. Vaihdoin lattialle talvimattojen tilalle puulaatat, lakaisin niiden tieltä roskapussillisen pölyä ja kuivuneen sammaleen rippeitä, nakkasin hienosti palvelleen valkokartiokuusen menemään ja kannoin kynttilälyhdyt varastoon. Vihdoin ja viimein muistin myös ottaa pois pajukartioon ripustamani valosarjan, joka alkoi olla jo aika talvisen näköinen :D. Sen tilalle ripustin kattoon viime vuonna löytämäni valosarjan, jonka lamput näyttävät perinteisiltä hehkulampuilta. Ostin myös uuden säilytysarkun vanhan tilalle. Se vanha oli muovinen eikä todellakaan niin tukeva, että sen päälle olisi kannattanut ladata isoja ruukkuja, kuten olen tehnyt jo monena kesänä :D. Mutta tämä uusi puinen varmasti kestää sekä ruukut että vieraiden persukset.
Ei kai tiskipöydällä tarvitsekaan mahtua tekemään mitään keittiöasioita :D?
Kirjoittaja: Johanna Kotipuutarha Versoo 2017 -tapahtuma oli kaupunkilaisten ja parvekkeen omistajien oma puutarhatapahtuma, jossa kävijät viihtyivät koko päivän. Lauantaina 13.5. aurinko alkoi vihdoin paistamaan ja juuri sopivasti Kotipuutarha Versoo -tapahtumaan. Tapahtuma oli selvästi suunnattu meille kaupunkilaisille, parvekepuutarhureille. Kotimaisuus oli vahvasti esillä niin kasveissakin kuin näytteilleasettajissakin. Väkeä riitti ja kauppiaat olivat tyytyväisiä, kun kauppa kävi. Omat hankinnat olivat kaksi kassillista yrttejä sekä Köynnöskoiso parvekkeelle. Köynnöskoiso oli mielenkiintoinen uutuus, jota päätin kokeilla tänä kesänä. Se kukkii koko kesän, kunhan saa tarpeeksi ravinteita. Hankkimani Köynnöskoiso oli kiedottu tukikepin ympärille, jolloin se toimii myös pikkupuuna parvekkeella. Nyt täytynee päättää pidänkö sen tuollaisena vai yrittäisinkö kasvattaa sitä seinustalla köynnöstämässä kesällä. Versoo-tapahtumassa se oli rohkeasti ulkomyynnissä, mutta nostin sen vielä yöksi sisään - varmuuden vuoksi.
Tapahtuman innoittamana nyt parvekkeellakin vihdoin versoo. Kylmä kevät on tuskastuttanut meidät parvekepuutarhurit, mutta nyt ilmat ovat - ehkä - lämpiämässä ja uskaltaa jo jättää vahvimpia taimia parvekkeelle kasvamaan. Kuvan yrteistä lisää tietoa seuraavassa uutiskirjeessä. Yrttejä on ihana kasvattaa parvekkeella. Opetella niiden hyödyntämistä erilaisiin ruokiin ja leivonnaisiin. Yrttejä voi kasvattaa myös pelkästään niiden koristeellisen ulkoasunsa vuoksi, ja useimmat yrtit lisäksi tuoksuvat ihanilta. Seuraavassa uutiskirjeessä kerron tarkemmin istuttamistani yrteistä hoito-ohjeineen ja käyttöehdotuksineen, joten liitä itsesi sisäpiiriläiseksi tilaamalla uutiskirje ja saat tiedot ensimmäisten joukossa. Aurinkoisia parvekehetkiä toivottaen!
- johanna - Kirjoittaja: Johanna
Mukavaa oli tavata monta tuttua ja tuntematonta sekä saada heiltä myös hyviä ohjeita ja vinkkiä hyödynnettäväksi. Turun Piha&Puutarha -messuistahan kerroinkin jo aiemmin. Olen nyt kolunnut neljät messut ja etsinyt vinkkejä parvekkeille. Löytyi pientä kivaa ja kasveja, uusiakin, mutta sellaista kokonaisvaltaista wau-elämystä ei tahtonut löytyä. Niinpä tässäkin postauksessa mennään nyt melko kasvipainotteiselle linjalla. Mikäpä siinä, kasvejahan on aina mukava katsella. Messut ovat siitä kivoja, että sieltä löytää monesti sellaisia erikoisuuksia, joita ei välttämättä ihan peruspuutarhoilla tapaa normaalisti. Kävitkö messuilla tai tapahtumissa? Kerro kokemuksistasi! Supermessut 2017 Tampereella
Ruukkujen ympärille aseteltuna tai koko ruukku juuttikankankaasta, joka näytti olevan messuilla suosittu materiaali. Tänä vuonna olen ihastunut selvästi valkoisiin kukkiin. Jaloleinikki on mielenkiintoisen näköinen kukka, valkoinen pelargonia näyttää herkältä ja valkoinen särkynytsydän on myyjän mukaan jopa harvinainen. Yrteissä riitti valinnan varaa. Toinen toistaan ihanampia hyvännäköisiä taimia. Kuinka monta basilika-, minttu- ym. lajia voikaan kaikkiaan olla. Jokaisen nimi ei heti kyllä jää edes mieleen. Yrttejä ja muita hyötykasveja voi kasvattaa myös ihan vaikka koristearvonsa vuoksi, kertoi Porissa Paula Ritanen-Närhi esitelmässään "Hyötytarha pienessä tilassa". Messuilla kannattaa ehdottomasti käydä kuuntelemassa myös esitelmiä, sillä niistä saa aina jotain uutta tietoa. Lemunkartanon Puutarhan yrttivalikoimista messuostajien suosikki oli kuulemme mansikkaminttu. Voisipa noiden yrttien tuoksun välittää tähän postaukseen. Uutuutena heiltä löytyi mm. Vietnamilainen korianteri, joka oli kaunis kuin huonekasvi ja mukaanhan sellainen oli ostettava kotiintuomisiksi.
Porin Piha&Puutarha - pieni ja kotoinen
Vähänkin riittää ja näyttää hyvältä. Yksinkertaisesti anopinkielet tai muut viherkasvit vaan astiaan ja parvekkeelle. Muutama Bellis parvekelaatikossa ovat kauniita yksistäänkin.
Jännittäviä puita ruukuissa, jotka oikeasti ovatkin pensaista. Viherrakennus Tyykilän Outi Tyykilä kertoi, että Prunus pumila on itse asiassa matalakasvuinen maanpeitepensas ja suomalaiselta nimeltään Lamohietakirsikka. Se oli kasvatettu rungolliseksi pieneksi puuksi. Sillä on valkoiset kauniit kukat ja myöhemmin punaiset marjat, jotka eivät ole myrkyllisiä, mutteivat kaiketi kovin hyvän makuisiakaan. Taitaa kuitenkin olla maksuasioita, sillä niistä on tehty esim. hilloa. Salix Helvetica on suomenkieliseltä nimeltään alppipaju, jonka lehdet ovat kauniin hopeaiset. Puun saa pidettyä pienenä leikkaamalla, joten mikään ei estä sijoittamasta sitä ruukkuun parvekkeelle. Miten olisi suihkulähde parvekkeella? Mikä ettei, jos pistorasia vaan löytyy seinästä. Aurinkovuoteella voisi makailla tuoksuvien yrttien ja kukkien sekä suurten köynnösten ja viherkasvien ympäröimänä, sulkea silmät ja kuvitella olevansa solisevan puron äärellä lempeän kesätuulen puhaltaessa parvekkeelle. Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä lopettaa tällä kertaa.
Ihanaa parvekekevään jatkoa! - johanna - Kirjoittaja: Riitta Säteri Tiedättehän sen fiiliksen, kun tilaa verkkokaupasta jotain superihanaa ja sitten malttamattomana odottaa, että paketin saapumisilmoitus kilahtaisi puhelimeen? Itselläni oli just tämä fiilis, kun ekan kerran elämässäni tilasin taimia verkkokaupasta. Ainahan noita kuvastoja tulee selattua, mutta aikaisemmin en ole tilannut mitään – ihan jo senkin vuoksi, että taimimyymälässä kiertely ja potentiaalisten ostosten hypistely on jo puolet ilosta :)
Messuilla oli taas kiva käydä katselemassa kukkia, vaikka tarjonta ei niiden osalta ollutkaan mitenkään päätä huimaava. Iso joukko taimimyyjiä tuntuu kadonneen messuilta kokonaan. Jos olisin ostamassa vaikkapa ruohonleikkuria, olisin saanut messuista paljon enemmän irti. Mutta silti on hurjan ihanaa päästä haistelemaan ja hypistelemään kukkia ja ottamaan pieni varaslähtö kevääseen :) Kirjoittaja: Johanna
Esitelmät kiinnostivat Kasvukautta voidaan pidentää monin eri tavoin suojaamalla kasveja pihassa mm. vanhoilla ikkunoilla, heinäpaaleilla ja lämpökatteilla. Uutta itselle oli, että myös kivet lämmittävät. Katja Uski Hyötykasviyhdistyksestä kertoi, että kivet keräävät auringosta lämpöä, jota ne sitten yöllä luovuttavat ympärilleen. Kasvit kannattaa siis ympäröidä myös kivillä, joihin paistaa päivisin aurinko. Parvekkeen lämmössä kasvukausi on aina pihaa pidempi. Lasitukset tekevät parvekkeelle kasvihuoneolosuhteet. Tuuletusta ei kuitenkaan saa unohtaa, painottivat sekä Katja että Paula.
Parvekenäyttely
Parvekenäyttely oli nostettu korkeuksiin, joka onkin ihan oikea perspektiivi katsella parvekkeita. Yläilmoihin ei valitettavasti turvallisuussyistä päästetty yleisöä, joten kuvaaminenkin oli hieman vaikeaa. Tulinkin siihen tulokseen, että tämä oli itse nähtävä ja koettava, sillä yksikään kuva ei tuo sille ansaitsemaansa oikeutta. Kasveja ja kaupunkiviljelyä
Nämä messut lämmittivät parvekeharrastajankin mieltä ja toivat kevään esiin. Kiitos Turun Messukeskus Piha & Puutarhamessuista 2017! Nähdään taas ensi vuonna. Kirjoittaja: Riitta Säteri Kevät nitkuttelee hitaasti mutta varmasti eteenpäin, hurraa! Sen kunniaksi olen siivoskellut partsilta pois talven kurtistamia kanervia ja havuja ja muuta roinaa, ja päässyt jo pikkuisen nauttimaan arskastakin siinä samalla. Kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että tykkään laitella parvekettani hartaasti ja huolella – ja aika isolla määrällä kaikenlaista tavaraa :D. Syksyllä kannoin sinne melkoisen kasan erilaisia havuja, kanervia, heiniä, sammalta ja muuta kivaa, ja sommittelin niistä kaikenmoisia asetelmia. Talven aikana ne olivat ehtineet ruppastua ja ruskistua aika ikävästi, joten oli jo aikakin nakata ne mäkeen. Parvekkeeni kevätasussa on vahvasti keltaista ja vihreää. Korillinen männynoksia luopui kanervakaveristaan ja sai uudeksi seuralaisekseen pirtsakankeltaisen tete-narsissin. Narsisseja päätyi myös säilytysarkun päällä olevaan koriin, ja niiden tyven peittelin talvesta jääneellä sammaleella. Simppeliä, mutta nättiä!
Kirjoittaja: Riitta Säteri
Olen fiilistellyt tulevaa kevättä myös maljakkoon katkomieni mustikanvarpujen ja koivunoksien kanssa. Mustikanvarpuihin tuli lehdet pikavauhtia, ja myös kukkia on poikkeuksellisen paljon! Ennakoikohan se kesäksi hyvää mustikkasatoa :)? Mustikoiden lisäksi koivunoksien pikkuiset hiirenkorvat ovat jokatalvinen suosikkini - ne näyttävät niin ihanan keväisiltä, vaikka eivät maljakossa kestäkään kauhean kauan.
Kirjoittaja: Johanna
Sinivalkoinen suunnitelmani sopii siihenkin ajatukseen, että tekisin parvekkeestani merihenkisen. Sitä ajatusta olen pyöritellyt mielessäni jo useamman vuoden, koska parvekkeeni sijaitseekin meren vieressä. Ehkä se merihenkinen teemakin alkaa tai jatkuu tästä juhlavuoden suunnitelmasta. Kalustus ja sisustus
Ilmansuunta kasveille
Kasveja sinivalkoiseen teemaan
Monissa kasveissa on sekä sinisiä että valkoisia vaihtoehtoja. Joissakin kasveissa jopa molemmat värit samassa kukassa. Sinisiä ja valkoisia kukkijoita löytyy mm. seuraavista:
Kirjoittaja: Johanna
Kesäverhoilla talvitunnelmaa Tämä tuli mieleeni, kun löysin euron metri maksavaa valoverhoa ja ostin innoissani koko pakan, jotta saan parvekkeelle uudet verhot talveksi. Ripustaessani niitä mietin, voiko talveksi laittaa valkoiset verhot. Voiko? Minusta voi ihan hyvin, sillä mielestäni ne luovat kaunista valkoista talvitunnelmaa. Suojausta
Tarkasta, että ruukut ovat pakkasenkestäviä esim. muovi- tai luonnonmateriaaliruukkuja. Lasittamattomat savi- ja keramiikkaruukut saattavat haljeta. Mitä isompi ruukku, sitä varmemmin kasvi selviää siinä talvesta. Kokoa kasvit yhteen ryppääseen - mielummin sisäseinän viereen - parvekkeen lämpöisimpään nurkkaan. Pihoilla kasvit saavat lämpösuojansa lumesta, mutta lasitetulla parvekkeella suoja on itse rakennettava. Laita ruukun alle styroxia, sanomalehteä tms., joka pitää ruukun pohjan ja juuret suojalta pakkaselta. Ympäröi myös koko ruukku ulkopuolelta suojilla.
Laita lopuksi kasvien päällekin suoja. Se voi olla pakkaspeite, styroxia, sanomalehteä tai huopa. Itse laitoin fleecehuovat monivuotisten suojaksi ja lisään kasveille vilttejä niskaan sikäli kun pakkaset kiristyvät. Huovat korvaavat siis parvekkeelta puuttuvan lumipeitteen. Valoja vaikka millä mitalla
Nykyisin ei ole pulaa valovaihtoehdoista. Pattereita tosin saa hankkia tukkupakkauksina. Muistathan hävittää patterit aina asianmukaisesti sillä ne eivät kuulu talousjätteiden sekaan, vaan ovat ongelmajätettä.
Monacossa vähän isommat viherkasvit Kävin pyörähtämässä pikavisiitillä Monacossa ja pitihän sieltä tuliaisena tuoda kuva paikallisesta parvekkeesta. Yleisesti ottaen muualla Euroopassa käytetään paljon puita parvekkeilla - isoja ja pieniä. Ne kasvavat hyvin ruukuissakin, kuten mikä tahansa muukin kasvi. Ehkä mekin voisimme lisätä puiden käyttöä suomalaisilla parvekkeilla. Ne ovat helppohoitoisia ja näyttäviä. Toki kannattaa valita kapeakasvuisia lajeja, jos aikoo itsekin parvekkeella oleskella. Viime aikoina on ollut trendinä tuoda viherkasveja kesäksi ulos parvekkeelle. Monacolaisella parvekkeellakin näkyi viherkasveja, mutta vähän eri kokoisina mihin me olemme tottuneet:)
Kirjoittaja: Riitta Säteri
Ja tietysti elävää tulta pitää olla myös! Yksi kynttilälyhty on lattialla männynoksa- ja kanervakorillisen vieressä, ja toinen on säilytysarkun päällä valaisemassa valkoista kanervaa. Vaikka onkin ihan järjettömän helppoa työntää töpseli seinään ja saada valot kerralla päälle, kynttilänvalo on silti jotenkin ihanampi. Uusiakin ideoita olisi kiva saada! Näin pari viikkoa sitten kampaajalla katosta vaakatasossa roikkuvan jouluoksan, johon oli ripustettu valojen lisäksi myös koristeita. Se näytti hirmuisen kivalta, mutta en keksinyt, mistä olisi tähän hätään saanut oman oksan. Seuraava reissu maalle ja omiin metsiin on edessä vasta jouluna enkä oikein viitsi lähteä varkaisiin kaupungin metsiin. Ehkä sitten ensi vuonna saan kokeiltua tätäkin!
Mielelläni otan vastaan muitakin ideoita: millaisia valoja sinun partsillasi on? Kirjoittaja: Riitta Säteri
Ja sitten tuli talvi. Meikäläisen lasittamattomalla parsilla se tarkoittaa sitä, että jos lumi tulee vähänkin tuulen kanssa, koko partsi on hetkessä yhtä suurta kinosta. Joka ainut laatikko ja kori sai päälleen ihan reilun lumikerroksen, jonka alta ei enää hirveästi näe istutuksia. Näyttää tosi kivalta niinkin, mutta samanlaisen lopputuloksen saisi aikaan, vaikka olisin jättänyt kuolleet kesäkukat lumen alle :D
Kirjoittaja: Riitta Säteri Yksi kevään mukavimpia asioita on se, kun löytää koko ajan uusia merkkejä luonnon heräämisestä. Kevään ensimmäiset hiirenkorvat, leskenlehdet, krookukset ja tulppaanit näyttävät joka vuosi yhtä ihanilta. Maalla ollessani tutkin tarkkaan kukkamaan mullasta esiin punkevia vihreitä alkuja ja yritän muistella, mikä kukka tuossa kohdassa kasvaakaan. Parvekkeella tätä hupia ei ole tarjolla, sillä ainakaan itse en ole onnistunut talvettamaan siellä mitään. Olen toiveikkaana yrittänyt suojella kuunliljaa pakkaselta ja tunkenut syksyllä kukkasipuleita ruukkuihin, mutta lopputulos on ollut aina sama: pakkanen on vienyt voiton. Vinttikomerokaan ei sovi talvetuspaikaksi, sillä siellä lämpötila hupsahtaa reippaasti pakkasen puolelle. Tänä syksynä sain valtavan hienon ahaa-elämyksen: jääkaappihan on erinomainen paikka ruukkuihin istutetuille kukkasipuleille! Lämpötila on just sopiva ja valoa ei varmasti ole liikaa. Kuka on väittänyt, että jääkaapissa pitäisi säilyttää pelkästään ruokaa?
Nyt pitää sitten muistaa välillä tsekata, että multa pysyy kosteana. Kolmen kuukauden päästä nostan ruukun valoon ja lämpöön ja toivottavasti saan nauttia ihanista krookuksen kukkasista :)
Kirjoittaja: Johanna Tunnetuimpia varhaisimpia betonirakenteita on Rooman Pantheon. Vuosisadan alkupuolen teollistuminen ja kaupungistuminen Suomessa edellyttivät rakentamista, mikä toteutettiin betonitekniikan avulla. (lähde: Betoniteollisuus ry) Parvekkeiden lattia ovat usein myös betonista. Nykyaikana saadaan valmistettua ja käsiteltyä betonikin jo ulkonäöllisesti kauniiksi, mutta kylmyys jalan alla on ja pysyy. Lasitetuilla parvekkeilla kuitenkin oleskellaan ja viihdytään pitkään syksyllä ilmojen ja lattian jo kylmetessä. Lattialla olevat ruukut, joissa on vielä kasvua menneeltä kesältä tai monivuotiset kasvien juuret palelevat siinä missä varpaanikin. Kun puiset yksittäiset puuritiläni alkoivat pari vuotta takaperin selvästi olla tiensä päässä, oli pakko miettiä parvekkeen lattiamateriaalian uusimista. Tänä päivänä on tarjolla todella hienoja vaihtoehtoja, joista meistä jokainen varmasti löytää mieleisensä. Toiset ihastelevat ja haluavat tekonurmea, räsymatot tuovat kotoista mummolatunnelmaa ja toiset ovat vannoutuneet pitkään markkinoilla olleisiin puuritilöihin tai lautalattioihin. Oma valinta oli kotimainen termomatto
Myyntilupauksissa puhuttiin, että voi tepastella vaikka paljain jaloin. Ajatus sukkasillaan talvellakin parvekkeella käynnistä tuntui mukavalta. Lisäksi jotkut vieraista käyvät kyläillessään parvekkeella "haukkaamassa raitista ilmaa" silloin tällöin, ja varauduinkin laittamalla tossurivistön aina parvekkeen oven viereen. Parvekkeeni on todella kapea, mutta pituutta riittää. Termomatto on metrin levyistä ja parvekkeeni leveys 1,26 m, joten pähkäilin reunoille jääviä tyhjiä kohtia. Soitto myyjälle paljasti, että termomatto kannattaakin asetella poikittain paloista, eikä yhtenä pötkönä kuten matot yleensä. Siihen on kaksi järkevää syytä. Toinen on tietysti tämä että saa sen tasaisesti kaikkialle. Toinen syy - mielestäni vieläkin tärkeämpi - on se, että mikäli joku kohta matosta esimerkiksi likaantuu, voi palan ottaa kätevästi lattialta ja pestä vaikka kylpyhuoneessa tai vaihtaa uuteen tarvittaessa. 7 metrin mattoa olisi vähän hankalampi liikutella.
Ja todellakin... sillä tepastelee vaikka paljain jaloin - talvisinkin. Aino-tossut ovat vain kuvassa, koska ne näyttivät siinä niin hauskalta :)
Kirjoittaja: Riitta Säteri Parvekkeeni lattialla on puiset laatat – sellaista mallia, jossa rivi puurimoja on kiinnitetty muoviristikkoon. Laatat alkavat ilmeisesti olla jo elämänsä ehtoopuolella, sillä kuluneen kesän aikana ristikot alkoivat rapsahdella rikki ja puurimat pyörivät lattialla valtoimenaan. Nostan aina laatat talveksi pois partsilta, pesen ne ja laitan talvisäilöön odottamaan seuraavaa kevättä. Tässä välissä oli myös oiva hetki korjata laatat käyttökuntoon, sillä vaikka muoviristikko hajosi, puuosat ovat edelleen hyvässä kunnossa. Pikkuisen piti pähkiä ennen kuin keksin, miten laatat saa rempattua. Muoviristikon rämmäleet pois laatoista ja tilalle sopivan mittainen pätkä K-raudasta löytynyttä lattialistaa. Helppoa ku mikä! Lattialistan pätkät olivat valmiina, samoin kasa ruuveja ja pieni, näppärä ruuvinväännin. Sitten töihin, olohuoneen nurkkahan on kuin tehty pientä remppahommaa varten! Sain ruuvattua kaksi ruuvia ennen kuin ruuvinvääntimen akku simahti. Tälläsin sen yöksi lataukseen, mutta seuraavana päivänä se ei sitten inahtanutkaan. Kovan tutkimisen jälkeen tajusin ladanneeni sen väärällä, toisen ruuvinvääntimen laturilla, jossa oli potkua noin kolme kertaa enemmän kuin siinä oikeassa laturissa. Pieni, näppärä ruuvinvääntimeni heitti siis lopullisesti lusikan nurkkaan.
Seuraavana päivänä ajattelin, että nyt jos koskaan on aika saada laatat kasaan ja pois olkkarin nurkasta – ne kun eivät ole kovinkaan viehättävä sisustuselementti. Ja sitten ruuvinväännin lipsahti jotenkin omituisesti niin, että pala pyöri tyhjää ja samalla sen kulmat hioutuivat sileiksi. Pyöreällä palalla on vähän vaikea vääntää ruuveja, joten projekti jäi taas kesken. Ei muuta kuin ostamaan uusia ruuveja: ristipäitä, koska niihin löytyy useampikin pala siltä varalta, että tuhoan niitä entiseen tahtiin. Ja sitten taas hommiin. Pari viikkoa kestäneen turaamisen jälkeen kokosin partsilaatat uuteen uskoon noin tunnissa. Olen aina tiennyt, että minusta mitään remontti-Reiskaa saa tekemälläkään, mutta en olisi uskonut, että päädyn askartelemaan laattojen kanssa noin julmetun pitkään ja hartaasti. Olkkarini on näköjään vielä aika kaukana Strömsöstä :D
Kirjoittaja: Riitta Säteri
Mutta kyllä siellä partsilla sentään jotain kasvaa! Julmetun iso krysanteemi ja pari hopealehteä sekä syklaameista, hopeaputouksesta ja koristeheinistä koottu asetelma kestävät varmasti pitkälle loppusyksyyn. Niiden seuraksi ajattelin hommata jossain vaiheessa pari kanervaa ja ehkä jonkun pienen havun. Tai se on ainakin tämänhetkinen suunnitelmani, joka luultavasti sitten ostoksilla muuttuu useammaksi kassilliseksi kaikkea mahdollista :D. Syyssiivouksen yhteydessä olen raapustanut muutamia ajatuksia verrattomaan parvekevihkooni, johon olen jo useamman vuoden ajan kirjannut ylös istutussuunnitelmia ja muuta mukavaa. Menneestä kesästä oppii aina kaikenlaista, josta on hyötyä seuraavana kesänä. Ihanimmat oivallukset olivat varmaankin Sungold-tomaatin löytäminen ja hyasinttipavun kasvattaminen. Sungoldit maistuvat aivan törkeän hyviltä: pikkuisen kirpeiltä ja pikkuisen makeilta eli just täydellisiltä omaan makuuni. Niitä on ehdottomasti pakko saada ensi kesänäkin eli eikun siemeniä metsästämään! Hyasinttipapu puolestaan oli pirtsakka ylläri parvekepuutarhurille, joka on jo rakastunut ruusupapuihin: se kasvoi hullun nopeasti ja reheväksi ja näytti kovin nätiltä.
Tässä parin vuoden takaa upea porkkanapelto ja sen kastelujärjestelmä :D
Kirjoittaja: Johanna
Pieniä runsaita kaunistuksia
Lontoossa kaikki ulkoneva tila käytetään kyllä tehokkaasti hyödyksi ikkunalautoja ja oven päällisiä myöten.
Meillä Suomessa on valitettavasti kiellettyä ripustaa parvekelaatikoita kaiteen ulkopuolelle turvallisuussyistä, mutta kasvien määrässähän on meilläkin vapaat kädet. Eikä parvekkeen todellakaan tarvitse olla suuri, kuten kuvista näkyy.
Mutta kyllä meilläkin kasvivalikoimaa riittää syksylläkin. Mikä on riittävästi?
Puita parvekkeella
Kirjoittaja: Johanna
Siistiä sisustusta
Olemme suuren osan ajastamme töissä tai kotona sisätiloissa - irrallaan luonnosta, joka tutkitusti vaikuttaa terveyteemme monella tapaa. Suomen vihersisustajat kertoivat esitelmässään kasvien ja luonnon merkityksestä viihtyvyyden lisäksi myös hyvinvointiimme ja luonnon mukauttamisesta sisätiloihin. Sanelma Hihnalan ihanat puunrungolliset valaisimien avulla voisi tuoda metsän puut vaikka parvekkeelle. Puurunkovalaisimet näyttävät niin hyvältä, että tekee melkein mieli halata niitä. Silmä tarttuu ruukkuihin Vaikka kuinka pääasina yrittäisi pitää sisustuksen, ilman kasveja, niin aina ne ruukkuratkaisut ja kasvit saavat huomioni kiinnittymään. Hyvä niin, sillä pari mielenkiintoista uutuuttakin taas löytyi.
Floreti - uusi suomalainen keksintö
Ihan kasveitta ei tämäkään kirjoitus mennyt, mutta talvella sitten (ehkä) toiset aiheet. Nyt on ihanan lämmintä ollut koko syyskuun. Tälläkin hetkellä kirjoittelen tätä parvekkeella, jossa lämpömittari näyttää +21 astetta, vaikka kellokin on jo 22.20. Led-lyhdyt ja muut valot palavat ympärillä tunnelmaa tuoden, joten mikäs tässä istuskella ja kirjoitella Habitare-kokemuksista kertoen. Nautitaan lämpöisistä syysilloista parvekkeella.
Kirjoittaja: Riitta Säteri Parvekkeen syystalkoot jatkuvat! Loputkin kesäkukat saivat nyt kyytiä ja jäljelle jäi enää hortensia, joka istuu tyytyväisenä ruukussaan eikä anna syksyn häiritä. Niin ja yksi ainokainen tuoksuherneen kukka, joka ilmestyi näkyville pari päivää sitten :). Keräsin marketoista, petunoista, sääkukista ja samettikukista vielä muutaman viimeisen kukkavarren maljakkoon partsille, ne jaksavat ilahduttaa iloisilla väreillään vielä muutaman päivän.
Bonuksena loppuun uutisia ystäväni pihalta, jossa hän kasvattelee kaikenmoisia kasviksia ruukkupuutarhassa. Hän lykkäsi kesän alussa kaupasta ostettujen kirsikkatomaattien siivuja multaan ihan vaan testimeiningillä ja ne pirulaisethan ryhtyivät kasvamaan ihan kunnolla. Kuka olisi uskonut? Nyt siellä on sitten jatkuvaa satoa tulossa :). Ehkä kokeilen tuota itsekin ensi kesänä!
|
Kirjoittajat: Johanna ja Riitta
|