Kirjoittaja: Riitta Säteri Tiedättehän ne tyypit, jotka lähtevät huonekaluostoksille ja kantavat kaupasta kotiin suurimman mahdollisen sohvan? Ihan vaan siksi, kun kaikki muut näyttivät niin pieniltä ja kyllähän kotona nyt tilaa riittää. Tänään tuli taas kerran todettua, että oma shoppailutyylini kukka- ja taimiostoksilla on justiinsa samanlainen, hamstrasin nimittäin taas ihan liikaa kasvatettavaa. Ihan vaan siksi, kun siinä viljelylaatikossa on tilaa vaikka muille jakaa ja isoja ruukkujakin on kasapäin.
Tähän aikaan vuodesta olen onnellisimmillani, kun pääsen upottamaan kädet multaan. Teki kyllä todella tiukkaa, kun yritin löytää kaikille kukille paikat, enkä ihan täysin onnistunutkaan. Mutta hei, jos yli jää vain yksi petunia ja pari hassua samettikukkaa, se on jo aika hyvä saavutus! Petuniat päätyivät suunnitellusti parvekelaatikkoon, samoin samettikukat isoon koriin aikaisemmin ostettujen samettikukkien kavereiksi. Muiden kanssa säätäminen tuntuikin sitten jo Tetriksen pelaamiselta, sillä ei se viljelylaatikkokaan sentään vedä tuollaista määrää kukkia. Tomaatit, paprikat ja melkein kaikki petuniat löysivät paikkansa suunnitelman mukaan. Sääkukat istahtivat ylimääräiseen lattiaruukkuun kahden lobelian kanssa. Toiselle amppelirusokille etsin hetken amppelipaikkaa, mutta kaikki vaihtoehdot näyttivät niin pöljiltä, että päädyin istuttamaan molemmat rusokit viljelylaatikkoon. Niiden edestä piti vain siirtää pois ne kaksi lobeliaa, jotka päätyivät yksiin sääkukkien kanssa. Salviat ja daalia asettuivat kauniisti viljelylaatikon takariviin ja niiden edessä söpöstelevät marketat ja sääkukat ja matalimpina lobeliat. Laatikon kahdella seinustalla on vielä tilaa ruusupavulle. Lopputulos näyttää aikas kivalta, vaikka itse sanonkin.
0 Comments
Kirjoittaja: Riitta Säteri Edellisen postauksen jälkeen kuulin kevyttä nurinaa, kun en ollut huomannut kertoa, miten se kuvissakin näkynyt julmetun iso hortensia päätyi partsilleni. Myönnän: vuoden ekan kukkaostosreissun saldo hämäsi niin, että hortensia unohtui. Mutta sehän oli tietysti lahja ihanilta ystäviltäni, kiitos ja pus söpöliinit :D!
Paitsi kivaa, taimien kasvatus on myös halpaa! En uskalla edes laskea, kuinka paljon olen kuluttanut rahaa partsin laittamiseen tänä vuonna – puhumattakaan sitten aikaisemmista vuosista. Tämän vuoden ostoslistalla on vielä ainakin paprikaa, petuniaa, kukonharjaa, leukoijaa ja lobeliaa. Ehkä pitää ostaa myös pari tomaatintainta lisää, sillä nuo viimeisinä (eli ihan liian myöhään) istuttamani ovat vielä aika säälittäviä ruppanoita. Kasvuspurttia odotellessa!
Kirjoittaja: Riitta Säteri
Kirjoittaja: Riitta Säteri
Jollain kumman logiikalla esimerkiksi kestosuosikkieni petunian, orvokin ja ruukkuruusun tuoksu vaihtelee vuodesta toiseen. Siis nimenomaan niin, että joinakin kesinä niiden tuoksu on ihanan voimakas, ja sitten seuraavana kesänä pitää suunnilleen tunkea kukka sieraimeen ennen kuin saa edes aavistuksen tuoksusta.
Miltä sinun parvekkeellasi tuoksuu?
Kirjoittaja: Johanna
Joka vuosi olen tehnyt suunnitelmia istutusten suhteen. Sanotaan, että se on tärkein lähtökohta. Joka vuosi suunnitelmat muuttuvat alkuperäisestään. Taimimyymälässä huomaankin uusia ihanuuksia, jotka eivät todellakaan kuuluneet suunnitelmiin, mutta tarttuvat mukaan. En ole aina edes varma niiden soveltuvuudesta itäparvekkeelleni. Hankin uusia kasveja messuilta ja tapahtumista, puutarhamyymälöistä ja kukkakaupoista. Kotona sitten ihmettelen, mihin ne saisi sijoitettua parvekkeelle. Asettelen ne astioihin ja ruukkuihin toivoen parasta. Ei kovin fiksua eikä taloudellistakaan, mutta hauskaa.
Suunnitellaan huolellisesti kaikkia ohjeita noudattaen fiilistellen eri multalaatujen, astiasyvyyksien ja materiaalien kanssa tai rakennetaan rennosti, miettimättä liikoja yksityiskohtia. Tyyli on vapaa ja vaihdettavissa helposti parvekkeella!
Kirjoittaja: Riitta Säteri Autottomuus, parveke ja kova into viherpeukaloida eivät ole maailman käytännöllisin yhdistelmä – etenkään, jos viherpeukalointi on kasvanut näihin mittoihin kuin minulla. Tajuan tämän aina vain uudelleen joka vuosi. Mutta älkää silti kuvitelko, että ihan helposti lopettaisin parvekepuutarhani kanssa puuhastelun! Jatkoin parvekkeen kevättalkoita helatorstain auringossa. Täytyyhän sitä jollain pitää itsensä kiireisenä, kun ei ihan vielä toukokuun alussa uskalla ostaa kesäkukkiakaan :) Päivän ensimmäinen projekti oli tehdä uusi pohja puulaatikolle, jonka alkuperäinen pohja kopsahti irti vappuna. En onneksi tarvinnut sitä varten hirveästi materiaaleja, vaan liimapuulevy ja kokoelma sopivan mittaisia nauloja kulkivat kätevästi K-raudasta kotiin julkisen liikenteen kyydissä. Samasta myymälästä on tosin joskus kuskattu metrolla kotiin myös lautaa uusia ikkunalautoja varten eli alle metrin mittainen levy oli vielä helppo nakki. Seuraava projektini oli viljelylaatikon tyhjentäminen, sillä sen mullat ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Viljelylaatikko on Kekkilän 117x80x23-kokoinen laatikko eli siihen sopii mukava määrä kukkia! Partsikäyttöä varten olen tehnyt siihen pohjan ja nostanut sen tukevan pöydän päälle. Laatikkoon mahtuu noin parisataa litraa multaa, joten mullan vaihtamisessa on myös pari käytännön ongelmaa. Ensinnäkin vanha multa pitäisi saada hävitettyä jonnekin. Tuo määrä täyttää kevyesti kerrostalon bioroskiksen ja vielä jää ylikin. Sekajätteisiinkö loput pitäisi kipata? Vai pitäisikö se yön pimeinä tunteina käydä levittämässä taloyhtiön pihalle? Ja toinen haaste on tietysti uusi multa. Autottomana joudun aina kinuamaan kavereilta kyytiä multaostoksille, sillä tuota määrää ei roudata kotiin julkisilla. Juttelimme juuri tästä ongelmasta Parveke.fi:n perustajan Johannan kanssa ja ihmettelimme, miksi mikään puutarhamyymälä ei ole vielä keksinyt tarjota asiakkailleen kotiinkuljetusta. Ainakin itse olisin enemmän kuin innoissani tällaisesta palvelusta! Siellä se viljelylaatikko möllöttää kaikkien noiden ruusupapujen, lobelioiden, heliotrooppien ja ties minkä alla :) Parvekepuutarhan kanssa pitää välillä vähän säätää. Isommatkin ongelmat kuitenkin unohtuvat kesällä, kun istuu partsilla nauttimassa kukkien tuoksusta ja väreistä ja napsaisee käden ulottuvilta auringon lämmittämän tomaatin suuhunsa :)
Kirjoittaja: Riitta Säteri
Parvekkeelle sopivien ruukkujen ja istutusastioiden löytäminen tuntuu joskus kamalan hankalalta. Ihan jo senkin vuoksi, että niiden pitäisi kestää ulkona kesät ja talvet, sillä ainakaan minulla ei ole tilaa säilyttää sisällä isoa ruukkuarsenaalia. Luulisin, että talviin tuo puulaatikkokin lopulta väsähti.
|
Kirjoittajat: Johanna ja Riitta
|