Kirjoittaja: Riitta Säteri Yksi kevään mukavimpia asioita on se, kun löytää koko ajan uusia merkkejä luonnon heräämisestä. Kevään ensimmäiset hiirenkorvat, leskenlehdet, krookukset ja tulppaanit näyttävät joka vuosi yhtä ihanilta. Maalla ollessani tutkin tarkkaan kukkamaan mullasta esiin punkevia vihreitä alkuja ja yritän muistella, mikä kukka tuossa kohdassa kasvaakaan. Parvekkeella tätä hupia ei ole tarjolla, sillä ainakaan itse en ole onnistunut talvettamaan siellä mitään. Olen toiveikkaana yrittänyt suojella kuunliljaa pakkaselta ja tunkenut syksyllä kukkasipuleita ruukkuihin, mutta lopputulos on ollut aina sama: pakkanen on vienyt voiton. Vinttikomerokaan ei sovi talvetuspaikaksi, sillä siellä lämpötila hupsahtaa reippaasti pakkasen puolelle. Tänä syksynä sain valtavan hienon ahaa-elämyksen: jääkaappihan on erinomainen paikka ruukkuihin istutetuille kukkasipuleille! Lämpötila on just sopiva ja valoa ei varmasti ole liikaa. Kuka on väittänyt, että jääkaapissa pitäisi säilyttää pelkästään ruokaa?
Nyt pitää sitten muistaa välillä tsekata, että multa pysyy kosteana. Kolmen kuukauden päästä nostan ruukun valoon ja lämpöön ja toivottavasti saan nauttia ihanista krookuksen kukkasista :)
2 Comments
Kirjoittaja: Johanna Tunnetuimpia varhaisimpia betonirakenteita on Rooman Pantheon. Vuosisadan alkupuolen teollistuminen ja kaupungistuminen Suomessa edellyttivät rakentamista, mikä toteutettiin betonitekniikan avulla. (lähde: Betoniteollisuus ry) Parvekkeiden lattia ovat usein myös betonista. Nykyaikana saadaan valmistettua ja käsiteltyä betonikin jo ulkonäöllisesti kauniiksi, mutta kylmyys jalan alla on ja pysyy. Lasitetuilla parvekkeilla kuitenkin oleskellaan ja viihdytään pitkään syksyllä ilmojen ja lattian jo kylmetessä. Lattialla olevat ruukut, joissa on vielä kasvua menneeltä kesältä tai monivuotiset kasvien juuret palelevat siinä missä varpaanikin. Kun puiset yksittäiset puuritiläni alkoivat pari vuotta takaperin selvästi olla tiensä päässä, oli pakko miettiä parvekkeen lattiamateriaalian uusimista. Tänä päivänä on tarjolla todella hienoja vaihtoehtoja, joista meistä jokainen varmasti löytää mieleisensä. Toiset ihastelevat ja haluavat tekonurmea, räsymatot tuovat kotoista mummolatunnelmaa ja toiset ovat vannoutuneet pitkään markkinoilla olleisiin puuritilöihin tai lautalattioihin. Oma valinta oli kotimainen termomatto
Myyntilupauksissa puhuttiin, että voi tepastella vaikka paljain jaloin. Ajatus sukkasillaan talvellakin parvekkeella käynnistä tuntui mukavalta. Lisäksi jotkut vieraista käyvät kyläillessään parvekkeella "haukkaamassa raitista ilmaa" silloin tällöin, ja varauduinkin laittamalla tossurivistön aina parvekkeen oven viereen. Parvekkeeni on todella kapea, mutta pituutta riittää. Termomatto on metrin levyistä ja parvekkeeni leveys 1,26 m, joten pähkäilin reunoille jääviä tyhjiä kohtia. Soitto myyjälle paljasti, että termomatto kannattaakin asetella poikittain paloista, eikä yhtenä pötkönä kuten matot yleensä. Siihen on kaksi järkevää syytä. Toinen on tietysti tämä että saa sen tasaisesti kaikkialle. Toinen syy - mielestäni vieläkin tärkeämpi - on se, että mikäli joku kohta matosta esimerkiksi likaantuu, voi palan ottaa kätevästi lattialta ja pestä vaikka kylpyhuoneessa tai vaihtaa uuteen tarvittaessa. 7 metrin mattoa olisi vähän hankalampi liikutella.
Ja todellakin... sillä tepastelee vaikka paljain jaloin - talvisinkin. Aino-tossut ovat vain kuvassa, koska ne näyttivät siinä niin hauskalta :)
Kirjoittaja: Riitta Säteri Parvekkeeni lattialla on puiset laatat – sellaista mallia, jossa rivi puurimoja on kiinnitetty muoviristikkoon. Laatat alkavat ilmeisesti olla jo elämänsä ehtoopuolella, sillä kuluneen kesän aikana ristikot alkoivat rapsahdella rikki ja puurimat pyörivät lattialla valtoimenaan. Nostan aina laatat talveksi pois partsilta, pesen ne ja laitan talvisäilöön odottamaan seuraavaa kevättä. Tässä välissä oli myös oiva hetki korjata laatat käyttökuntoon, sillä vaikka muoviristikko hajosi, puuosat ovat edelleen hyvässä kunnossa. Pikkuisen piti pähkiä ennen kuin keksin, miten laatat saa rempattua. Muoviristikon rämmäleet pois laatoista ja tilalle sopivan mittainen pätkä K-raudasta löytynyttä lattialistaa. Helppoa ku mikä! Lattialistan pätkät olivat valmiina, samoin kasa ruuveja ja pieni, näppärä ruuvinväännin. Sitten töihin, olohuoneen nurkkahan on kuin tehty pientä remppahommaa varten! Sain ruuvattua kaksi ruuvia ennen kuin ruuvinvääntimen akku simahti. Tälläsin sen yöksi lataukseen, mutta seuraavana päivänä se ei sitten inahtanutkaan. Kovan tutkimisen jälkeen tajusin ladanneeni sen väärällä, toisen ruuvinvääntimen laturilla, jossa oli potkua noin kolme kertaa enemmän kuin siinä oikeassa laturissa. Pieni, näppärä ruuvinvääntimeni heitti siis lopullisesti lusikan nurkkaan.
Seuraavana päivänä ajattelin, että nyt jos koskaan on aika saada laatat kasaan ja pois olkkarin nurkasta – ne kun eivät ole kovinkaan viehättävä sisustuselementti. Ja sitten ruuvinväännin lipsahti jotenkin omituisesti niin, että pala pyöri tyhjää ja samalla sen kulmat hioutuivat sileiksi. Pyöreällä palalla on vähän vaikea vääntää ruuveja, joten projekti jäi taas kesken. Ei muuta kuin ostamaan uusia ruuveja: ristipäitä, koska niihin löytyy useampikin pala siltä varalta, että tuhoan niitä entiseen tahtiin. Ja sitten taas hommiin. Pari viikkoa kestäneen turaamisen jälkeen kokosin partsilaatat uuteen uskoon noin tunnissa. Olen aina tiennyt, että minusta mitään remontti-Reiskaa saa tekemälläkään, mutta en olisi uskonut, että päädyn askartelemaan laattojen kanssa noin julmetun pitkään ja hartaasti. Olkkarini on näköjään vielä aika kaukana Strömsöstä :D
Kirjoittaja: Riitta Säteri
Mutta kyllä siellä partsilla sentään jotain kasvaa! Julmetun iso krysanteemi ja pari hopealehteä sekä syklaameista, hopeaputouksesta ja koristeheinistä koottu asetelma kestävät varmasti pitkälle loppusyksyyn. Niiden seuraksi ajattelin hommata jossain vaiheessa pari kanervaa ja ehkä jonkun pienen havun. Tai se on ainakin tämänhetkinen suunnitelmani, joka luultavasti sitten ostoksilla muuttuu useammaksi kassilliseksi kaikkea mahdollista :D. Syyssiivouksen yhteydessä olen raapustanut muutamia ajatuksia verrattomaan parvekevihkooni, johon olen jo useamman vuoden ajan kirjannut ylös istutussuunnitelmia ja muuta mukavaa. Menneestä kesästä oppii aina kaikenlaista, josta on hyötyä seuraavana kesänä. Ihanimmat oivallukset olivat varmaankin Sungold-tomaatin löytäminen ja hyasinttipavun kasvattaminen. Sungoldit maistuvat aivan törkeän hyviltä: pikkuisen kirpeiltä ja pikkuisen makeilta eli just täydellisiltä omaan makuuni. Niitä on ehdottomasti pakko saada ensi kesänäkin eli eikun siemeniä metsästämään! Hyasinttipapu puolestaan oli pirtsakka ylläri parvekepuutarhurille, joka on jo rakastunut ruusupapuihin: se kasvoi hullun nopeasti ja reheväksi ja näytti kovin nätiltä.
Tässä parin vuoden takaa upea porkkanapelto ja sen kastelujärjestelmä :D
Kirjoittaja: Johanna
Pieniä runsaita kaunistuksia
Lontoossa kaikki ulkoneva tila käytetään kyllä tehokkaasti hyödyksi ikkunalautoja ja oven päällisiä myöten.
Meillä Suomessa on valitettavasti kiellettyä ripustaa parvekelaatikoita kaiteen ulkopuolelle turvallisuussyistä, mutta kasvien määrässähän on meilläkin vapaat kädet. Eikä parvekkeen todellakaan tarvitse olla suuri, kuten kuvista näkyy.
Mutta kyllä meilläkin kasvivalikoimaa riittää syksylläkin. Mikä on riittävästi?
Puita parvekkeella
|
Kirjoittajat: Johanna ja Riitta
|