Kirjoittaja: Riitta Säteri Kylläpäs tämä flunssakausi on ärsyttävää aikaa! Kohdalleni on osunut joku pirullisen sitkeä pöpö, sillä niistäminen ja köhiminen jatkuvat jo viidettä päivää. Onneksi ehdin kuitenkin tehdä partsilla ensimmäisen syyssiivouksen ennen kuin köhä alkoi. Aika ihanaa, kun oli pitkästä aikaa tekemistä parvekkeella, päivät olivat aurinkoisia ja illat tarkeni hyvin istuskella fiilistelemässä lyhtyjen valossa :).
Parveke näyttää nykyisellään hassun tyhjältä, vaikka siellä on enemmän tavaraa kuin monilla muilla yhteensä :D. Silmä ehti kai kesän aikana tottua kunnon viidakkomeininkiin. Mutta oli siellä silti ihana loikoilla pimeänä elokuun iltana. Kattoon ripustettujen rapujuhlahenkisten valojen lisäksi olen vienyt partsille led-käyttöisen ”öljylampun”, niiden valossa näkee lukeakin. Aitojen kynttilöiden aika on sitten, kun partsi tyhjenee vielä vähän ja kynttilöille on tilaa :D.
0 Comments
Kirjoittaja: Johanna Kuin huomaamatta kesä on kääntymässä kohti syksyä, mutta illat ovat vielä suloisen lämpimiä, vaikkakin selvästi viilenemässä. Parvekkeella tarkenee kuitenkin hyvin vielä kirjoitella vaikka kuulumisia blogiin :) Elokuu aiheuttaa aina hieman ristiriitaisia tunteita. Haluaisi NIIN vielä sanoa, että on kesä, toisaalta kuitenkin kädet syyhyävät värikkäisiin syyskukkiin ja mieli ajautuu jo syksyn istutuksiin. Ratkaisinkin asian mielessäni siten, että elokuu on välikuu kesän ja syksyn välissä. Eikö? Kukintaa ja satoa parvekkeelta
Ruukut pestään ja laitetaan odottamaan kevättä
Minulla onkin varaston lisäksi hyvä säilytyspaikka ruukuille. Polyrottinkiset sohva ja tuolit ovat nimittäin sisältä "onttoja". Siellä säilyvät piilossa myös mullat, papusorat ja kesällä käyttämättömät lyhdyt. Parveketta ei tarvitse yhdellä kertaa laittaa kesästä syksyyn. Yksivuotiset voi vähitellen vaihtaa syyskukkijoiksi sitä mukaan, kun ne alkavat olla siinä kunnossa, ettei niitä viitsi enää katsella. Krysanteemit, hopealehdet ja syklaamit ovat jo ilmestyneet kauppoihin, joita voi lisäillä vielä voimissaan olevien viher- ja kesäkasvien joukkoon omina istutuksina. Parvekkeen lattia kylmenee - tai sitten ei
Kirjoittaja: Riitta Säteri
Viljelylaatikossa on nyt entistä kovempi ähky. Daalia kasvoi niin massiiviseksi, että se jyräsi alleen keltaisen marketan, jonka sitten suosiolla kiskoin puolikuolleena pois laatikosta. Myös laatikon reunalla rehottaneet lobeliat ovat kokeneet saman kohtalon ja niitäkin on ollut pakko harventaa. Eivätkä ne jäljellä olevat lobeliatkaan näytä kauhean tuoreilta. Oma vika, mitäs tungin laatikon niin täyteen. Rehut näyttävät olevan itsekin sitä mieltä, että tilaa on pikkuisen liian vähän. Ruusupapu on hienosti kiertänyt yhden oksansa auki olevan tuuletusikkunan reunasta sisälle olkkariin ja toisesta reunasta taas ulos. Yritin jo kertaalleen kiskoa sitä pois ikkunan välistä, mutta jätin sitten siihen, kun en tiennyt, kumpi pää oksasta on kiinni mullassa ja kumpi pää on latva :D. Yksi tomaatti ulkoilee jo kaiteen ulkopuolella, ja upea hyasinttipapu on kiivennyt koristaan ränniä pitkin kattoon asti. Hyasinttipapu on tämän kesän uusi tuttavuus, mutta sitä on ehdottomasti saatava ensi kesänäkin! Paprikoista ja tomaateista alkaa jo tulla pikkuhiljaa satoa – etunenässä ovat valmiina ostamani taimet, joilla oli jo raakileiden kanssa kunnollinen etumatka. Söpöimmät raakileet ovat siemenestä kasvattamissani taimissa, joista tulee keltaisia, päärynän muotoisia tomaatteja. Raakileet näyttävät nyt sormenpään kokoisilta pisaroilta :).
Kirjoittaja: Johanna Puutarhatoimittaja ja puutarhakulkuri
Olimme sopineet tapaavamme parvekkeellani 13.7. Tapaamispäivän lähestyessä oma ruukkupuutarhani parvekkeella alkoikin yllättäin tuntua tosi arkiselta ja mielikuvituksettomalta. Paula kun on luovuudestaankin tunnettu. Olin huolissani siitä, että jos puutarhakulkuri Paula ei löydäkään mitään kuvattavaa parvekkeeltani. Lievää jännitystä
Kuinkas sitten kävikään
Sain mukavan, rennon tapaamisen lisäksi mm. karviaiselle hoito-ohjeen. Kun karviaispensaan kasvutapa halutaan pitää pystykasvuisena, poistetaan kaikki alhaalta kasvavat sivuversot sekä leikataan 1/3 osa versoista. Teen sen heti, kun "sato" on korjattu - ups, ne marjat menikin jo muihin suihin Paulaa hyvästellessä. Toisaalta, olihan ne nyt jo kuvattu ja saikin siis syödä.
Kirjoittaja: Riitta Säteri
On kuitenkin pakko myöntää, että tulihan tuosta partsista taas pirun hieno tänäkin kesänä :D. Ja myönnän senkin, että se ei ole ihan kokonaan vihreä peukaloni ansiota, vaan kiitos kuuluu myös kunnon annokselle kanankakkaa. Onnistuin myös valitsemaan taimet olosuhteiden mukaan niin, että ne eivät tarvitse kasvaakseen mitään erityisiä kikkakolmosia. Sekin auttaa, kun jo alkukesästä tunkee ruukut turhan täyteen tavaraa – lopputulos on varmasti tuuhea :D.
Tai miten niiden tomaattien yli pääsee konttaamaan sille perimmäiselle parvekelaatikolle, josta pitäisi jossain vaiheessa päästä keräämään pinaattia? Pitää kokeilla, josko ruukuilla ja laatikoilla saisi pelattua sen verran tetristä, että saisin ne hiukan parempaan järjestykseen. Siitä sisäinen näpelöijäni vasta ilahtuu :D
Kirjoittaja: Johanna Lähellä Suvilahdessa oli Tuska-festivaali viikonloppuna, josta äänet kantautuivat parvekkeelleni asti. Harmittaa, että lava on käännetty siten, ettei kaikkea kuule selvästi. Voisin myydä lippuja istumapaikoin parvekepuutarhasta. Lauantain kaatosateen aikana tosin olisi voinut olla ruuhkaa, lasitetulle parvekkeelle kun ei koskaan sada ;)
Kirjoittaja: Riitta Säteri Juhannus tuli ja meni ja päivät alkavat taas lyhentyä. Mutta se ei haittaa, sillä parvekepuutarhurin kesä kestää vielä pitkään! Olin etukäteen hiukan huolissani istutusten selviämisestä juhannuksen yli, sillä olin useamman päivän lorvailemassa mökillä. Mutta ilmeisesti näillä seuduilla ei ollut niin kovaa auringonpaahdetta, että kasvit olisivat tykänneet kyttyrää vedenpuutteen vuoksi. Kotiin palatessani vastassa oli nätti kukkaloisto ja vain muutama reissun aikana rupsahtanut orvokinkukka.
Ensimmäiset tomaatit ovat jo kypsyneet ja päätyneet maisteltaviksi. Tosin on pakko myöntää, että sain niiden kanssa hiukan etumatkaa, sillä raakileet olivat jo valmiina, kun ostin taimen torilta. Myös itse siemenestä kasvattamani tomaatit ovat venyneet hurjasti pituutta ja alkaneet kukkia komeasti! Tulee vahvasti sellainen onnellinen ”itte tein alusta asti” –fiilis :).
Kirjoittaja: Riitta Säteri Tiedättehän ne kesät, kun kaikki istutetut taimet ja kylvetyt siemenet kasvavat kohisten ja puutarhurin hommaksi jää käytännössä vain kättensä töiden ihaileminen? Omalla partsillani oli viime vuonna sellainen kesä. Tänä vuonna onkin sitten vuorossa kaikkea muuta. Ruusupapu ehti näyttää jo näin nätiltä, mutta se lysti loppui lyhyeen. Taimet kasvavat hyvin, ei siinä mitään. Mutta siemenestä kasvatetuista ei ole tullut mitään järkevää. Jopa jokavuotinen luottoköynnökseni ruusupapu päätti hankkia jonkinlaisen taudin tai önniäisiä, jotka ovat kurtistaneet hyvän alun saaneet lehdet ja varret aika ikävän näköisiksi. Olen nyhtänyt vahingoittuneita lehtiä pois, truutannut kukkaraidia perään ja toivonut parasta. Mutta nyt näyttää siltä, että peli on menetetty ja koko yritelmä menee uusiksi viikonloppuna. Mustasilmäsusannasta ei ole näkynyt häivähdystäkään mullan pinnalla. Samaan ruukkuun tungetut päivänsinen siemenet sentään tulivat pintaan ja kasvoivatkin muutaman sentin, mutta siihen se sitten jäi. Nyt ne näyttävät siltä kuin syksy olisi tullut ja olisi aika kuolla pois. Mustasilmäsusannan kato ei sinänsä ihmetytä, sillä sen kanssa en ole onnistunut ikinä (oli pakko kuitenkin kokeilla :D), mutta mikäs tuota päivänsineä nyt vaivaa? Vähän samanlainen ongelma on pinaatilla ja salaatilla. Molemmat tuuppasivat mullan pinnalle muutaman onnettoman haipulin, ja siinä kaikki. Uusintakylvö odottaa siis niitäkin. Yritän olla mököttämättä, vaikka pari vuotta sitten tähän aikaan olen jo onnellisena hakenut pastapinaatit parvekkeelta. Pitää ehkä varmuuden vuoksi käydä ostamassa ihan pränikät siemenet, sillä nuo ensimmäisinä multaan päätyneet olivat jo pari vuotta vanhoja. Mutta on partsilla paljon hyvääkin, sillä kukat, tomaatit ja paprikat kasvavat hienosti! Toinen ostetuista tomaatintaimista on jo taikonut kukkien tilalle muutaman tomaatinraakileen, joista pari jo punertaa aavistuksen verran :). Myös mattimyöhäisinä kylvetyt sungold-tomaatit ovat ikkunalaudalla kasvaneet niin isoiksi, että nekin pääsevät pian parvekkeelle. Minä kun luulin, ettei niistä ikinä tule yhtään mitään, kun kasvuvauhti on niin hidas. Ihan vielä ei ole hajuakaan, mihin saan ne mahtumaan, mutta eiköhän partsilta löydy vielä joku kolo niille :).
Kirjoittaja: Riitta Säteri Kesäkuun alun sää on ollut kyllä pirullinen. Ensin hellettä, sitten vahva hallavaroitus ja päälle niin ärhäkkä tuuli, että parvekepuutarhan hennoimmat varret heiluivat miten sattuu. Joo, tiesinhän minä, että oli vähän uhkarohkeaa kukittaa parveke niin ajoissa, mutta en vaan voinut vastustaa kiusausta.
Kirjoittaja: Riitta Säteri Suurin osa parvekkeeni kasveista istuu nyt tyytyväisinä mullissaan ja nyt pitäisi sitten rauhassa nauttia istutustöiden tuloksista. Myönnän kyllä, että kovasti vieläkin kutkuttaisi päästä pemmastamaan mullassa lisää - on vähän sellainen semihaikea ”mitä mä sitten istuttaisin” –fiilis. Yritän kuitenkin pysyä poissa taimikaupoilta ellei joku nykyisistä parvekeasukeistani päätä kuukahtaa ja tehdä tilaa uusille tyypeille. Sivumennen sanoen: tähtisilmäni eivät näytä olevan ihan täydessä edustuskunnossa :D Tässä vaiheessa partsilla on kyllä paljon kivaa seurattavaa! Itse siemenestä kasvattamani tomaatintaimet ovat tukevoituneet hurjasti ja odottelen innolla, josko niihin pian ilmestyisi ekat kukat. Torilta ostetuissa tomaateissa ja paprikoissa oli jo valmiina hedelmiä, jotka varmaankin tällä säällä alkavat pian punertaa. Viikko pari sitten multiin tuupatuista ruusupavuista pisimmät ovat jo parikymmensenttisiä. Ne kasvavat päivän aikana oikeasti niin paljon, että sen huomaa! Hyasinttipavuillekin virittelin jo tukilangat, joita pitkin ne pääsevät kivasti kiipeilemään. Myös päivänsini on lykännyt muutamia alkuja mullan pinnalle ja pinaatista ja lehtisalaatistakin näkyy jo ensimmäisiä hentoja haituvia. Päivänsinen kanssa samaan astiaan päätynyt mustasilmäsusanna sen sijaan harkitsee vielä. En ole tainnut aikaisemmin edes yrittää kasvattaa sitä, joten en tiedä, onko se vain hidas itämään. Myöskään kaiteeseen sidotuissa lasipurkeissa ei näy vielä aavistustakaan tuoksuherneen aluista. Yritän kovasti olla ronkkimatta multaa, jotta näkisin, onko siellä mitään elämää havaittavissa :D. Ja kyllä, tiedän varsin hyvin, että näiden asioiden seuraaminen on suurimmalle osalle yhtä kiinnostavaa kuin jos tuijottaisi ruohon kasvamista :D. Minä sen sijaan olen niin vinksahtanut, että laukkaan heti aamulla teemukini kanssa parvekkeelle katsomaan, mitä siellä on tapahtunut illan jälkeen :D
Kirjoittaja: Riitta Säteri Tiedättehän ne tyypit, jotka lähtevät huonekaluostoksille ja kantavat kaupasta kotiin suurimman mahdollisen sohvan? Ihan vaan siksi, kun kaikki muut näyttivät niin pieniltä ja kyllähän kotona nyt tilaa riittää. Tänään tuli taas kerran todettua, että oma shoppailutyylini kukka- ja taimiostoksilla on justiinsa samanlainen, hamstrasin nimittäin taas ihan liikaa kasvatettavaa. Ihan vaan siksi, kun siinä viljelylaatikossa on tilaa vaikka muille jakaa ja isoja ruukkujakin on kasapäin.
Tähän aikaan vuodesta olen onnellisimmillani, kun pääsen upottamaan kädet multaan. Teki kyllä todella tiukkaa, kun yritin löytää kaikille kukille paikat, enkä ihan täysin onnistunutkaan. Mutta hei, jos yli jää vain yksi petunia ja pari hassua samettikukkaa, se on jo aika hyvä saavutus! Petuniat päätyivät suunnitellusti parvekelaatikkoon, samoin samettikukat isoon koriin aikaisemmin ostettujen samettikukkien kavereiksi. Muiden kanssa säätäminen tuntuikin sitten jo Tetriksen pelaamiselta, sillä ei se viljelylaatikkokaan sentään vedä tuollaista määrää kukkia. Tomaatit, paprikat ja melkein kaikki petuniat löysivät paikkansa suunnitelman mukaan. Sääkukat istahtivat ylimääräiseen lattiaruukkuun kahden lobelian kanssa. Toiselle amppelirusokille etsin hetken amppelipaikkaa, mutta kaikki vaihtoehdot näyttivät niin pöljiltä, että päädyin istuttamaan molemmat rusokit viljelylaatikkoon. Niiden edestä piti vain siirtää pois ne kaksi lobeliaa, jotka päätyivät yksiin sääkukkien kanssa. Salviat ja daalia asettuivat kauniisti viljelylaatikon takariviin ja niiden edessä söpöstelevät marketat ja sääkukat ja matalimpina lobeliat. Laatikon kahdella seinustalla on vielä tilaa ruusupavulle. Lopputulos näyttää aikas kivalta, vaikka itse sanonkin.
Kirjoittaja: Riitta Säteri Edellisen postauksen jälkeen kuulin kevyttä nurinaa, kun en ollut huomannut kertoa, miten se kuvissakin näkynyt julmetun iso hortensia päätyi partsilleni. Myönnän: vuoden ekan kukkaostosreissun saldo hämäsi niin, että hortensia unohtui. Mutta sehän oli tietysti lahja ihanilta ystäviltäni, kiitos ja pus söpöliinit :D!
Paitsi kivaa, taimien kasvatus on myös halpaa! En uskalla edes laskea, kuinka paljon olen kuluttanut rahaa partsin laittamiseen tänä vuonna – puhumattakaan sitten aikaisemmista vuosista. Tämän vuoden ostoslistalla on vielä ainakin paprikaa, petuniaa, kukonharjaa, leukoijaa ja lobeliaa. Ehkä pitää ostaa myös pari tomaatintainta lisää, sillä nuo viimeisinä (eli ihan liian myöhään) istuttamani ovat vielä aika säälittäviä ruppanoita. Kasvuspurttia odotellessa!
Kirjoittaja: Riitta Säteri
Kirjoittaja: Riitta Säteri
Jollain kumman logiikalla esimerkiksi kestosuosikkieni petunian, orvokin ja ruukkuruusun tuoksu vaihtelee vuodesta toiseen. Siis nimenomaan niin, että joinakin kesinä niiden tuoksu on ihanan voimakas, ja sitten seuraavana kesänä pitää suunnilleen tunkea kukka sieraimeen ennen kuin saa edes aavistuksen tuoksusta.
Miltä sinun parvekkeellasi tuoksuu?
Kirjoittaja: Johanna
Joka vuosi olen tehnyt suunnitelmia istutusten suhteen. Sanotaan, että se on tärkein lähtökohta. Joka vuosi suunnitelmat muuttuvat alkuperäisestään. Taimimyymälässä huomaankin uusia ihanuuksia, jotka eivät todellakaan kuuluneet suunnitelmiin, mutta tarttuvat mukaan. En ole aina edes varma niiden soveltuvuudesta itäparvekkeelleni. Hankin uusia kasveja messuilta ja tapahtumista, puutarhamyymälöistä ja kukkakaupoista. Kotona sitten ihmettelen, mihin ne saisi sijoitettua parvekkeelle. Asettelen ne astioihin ja ruukkuihin toivoen parasta. Ei kovin fiksua eikä taloudellistakaan, mutta hauskaa.
Suunnitellaan huolellisesti kaikkia ohjeita noudattaen fiilistellen eri multalaatujen, astiasyvyyksien ja materiaalien kanssa tai rakennetaan rennosti, miettimättä liikoja yksityiskohtia. Tyyli on vapaa ja vaihdettavissa helposti parvekkeella!
Kirjoittaja: Riitta Säteri Autottomuus, parveke ja kova into viherpeukaloida eivät ole maailman käytännöllisin yhdistelmä – etenkään, jos viherpeukalointi on kasvanut näihin mittoihin kuin minulla. Tajuan tämän aina vain uudelleen joka vuosi. Mutta älkää silti kuvitelko, että ihan helposti lopettaisin parvekepuutarhani kanssa puuhastelun! Jatkoin parvekkeen kevättalkoita helatorstain auringossa. Täytyyhän sitä jollain pitää itsensä kiireisenä, kun ei ihan vielä toukokuun alussa uskalla ostaa kesäkukkiakaan :) Päivän ensimmäinen projekti oli tehdä uusi pohja puulaatikolle, jonka alkuperäinen pohja kopsahti irti vappuna. En onneksi tarvinnut sitä varten hirveästi materiaaleja, vaan liimapuulevy ja kokoelma sopivan mittaisia nauloja kulkivat kätevästi K-raudasta kotiin julkisen liikenteen kyydissä. Samasta myymälästä on tosin joskus kuskattu metrolla kotiin myös lautaa uusia ikkunalautoja varten eli alle metrin mittainen levy oli vielä helppo nakki. Seuraava projektini oli viljelylaatikon tyhjentäminen, sillä sen mullat ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Viljelylaatikko on Kekkilän 117x80x23-kokoinen laatikko eli siihen sopii mukava määrä kukkia! Partsikäyttöä varten olen tehnyt siihen pohjan ja nostanut sen tukevan pöydän päälle. Laatikkoon mahtuu noin parisataa litraa multaa, joten mullan vaihtamisessa on myös pari käytännön ongelmaa. Ensinnäkin vanha multa pitäisi saada hävitettyä jonnekin. Tuo määrä täyttää kevyesti kerrostalon bioroskiksen ja vielä jää ylikin. Sekajätteisiinkö loput pitäisi kipata? Vai pitäisikö se yön pimeinä tunteina käydä levittämässä taloyhtiön pihalle? Ja toinen haaste on tietysti uusi multa. Autottomana joudun aina kinuamaan kavereilta kyytiä multaostoksille, sillä tuota määrää ei roudata kotiin julkisilla. Juttelimme juuri tästä ongelmasta Parveke.fi:n perustajan Johannan kanssa ja ihmettelimme, miksi mikään puutarhamyymälä ei ole vielä keksinyt tarjota asiakkailleen kotiinkuljetusta. Ainakin itse olisin enemmän kuin innoissani tällaisesta palvelusta! Siellä se viljelylaatikko möllöttää kaikkien noiden ruusupapujen, lobelioiden, heliotrooppien ja ties minkä alla :) Parvekepuutarhan kanssa pitää välillä vähän säätää. Isommatkin ongelmat kuitenkin unohtuvat kesällä, kun istuu partsilla nauttimassa kukkien tuoksusta ja väreistä ja napsaisee käden ulottuvilta auringon lämmittämän tomaatin suuhunsa :)
Kirjoittaja: Riitta Säteri
Parvekkeelle sopivien ruukkujen ja istutusastioiden löytäminen tuntuu joskus kamalan hankalalta. Ihan jo senkin vuoksi, että niiden pitäisi kestää ulkona kesät ja talvet, sillä ainakaan minulla ei ole tilaa säilyttää sisällä isoa ruukkuarsenaalia. Luulisin, että talviin tuo puulaatikkokin lopulta väsähti.
Kirjoittaja: Riitta Säteri Tähän aikaan vuodesta parhaat viikonloput ovat niitä, kun ehtii rauhassa viherpeukaloida kyynärpäitä myöten mullassa. Viime viikonlopun aikana muun muassa istuttelin uudelleen viherkasvejani, päivitin parvekkeeni istutussuunnitelmaa ja värkkäilin tomaatintaimieni kanssa.
Noita isompia taimia pyörittelin aika paljon viikonloppuna, kun yritin miettiä, mitä tekisin niille. Ne kun ovat jo sen kokoisia, että isommille ruukuille olisi tarvista. Niinpä sitten pyörin ne isommat ruukut kainalossa ympäriinsä ja yritin miettiä, minne laittaisin ne, sillä ikkunalaudalle taimet eivät enää mahtuisi niiden kanssa. Jotenkin nämä nelisenkymmentä viherkasviani vievät tilaa taimikasvatukselta. Lopulta siirsin isompiin multiin vain ne taimet, jotka jäävät minulle. Suurin osa taimista on joka tapauksessa lähdössä kahden viikon sisällä uusiin koteihinsa, joissa on tilaa vaikka millaisille ruukuille. Nyt sitten jännätään, ehtiikö ikkunalaudalla tulla ahdasta ennen kuin taimille tulee lähtö :D.
Kirjoittaja: Johanna
Istuimet täyttyivät kuulijoista, kun Onnistu parvekeviljelyssä -esitelmä oli alkamassa. Odotin näkeväni kauniita hyötykasviparvekekuvia, mutta jotenkin otsikko ja esitelmä eivät tällä kertaa kohdanneet. Pelargoneista innostuneena Erilaisista pelargonioista saisi jo yksistään parvekkeelle näyttävän kokonaisuuden. Tuoksujensa lisäksi kokoja, lehtien muotoja ja värejä, samoin kuin kukkia on niin suuri määrä, ettei laskemaan kykene. Pelargonioissa viehättää myös niiden helppohoitoisuus. Ne menestyvät lähes missä valossa tahansa ja selviää vähällä kastelulla. Pelargonit voi lisäksi talvehdittaa vaikka huoneenlämmössä. Yrtit tekivät kauppansa Omenapuu parvekkeelle Yhden mielenkiintoisimmista keskusteluista kävimme Hirvensalmen Taimiston Teppo Kaarniemen kanssa. Olisiko parvekkeella mahdollista kasvattaa omenoita? Omenapuu vaatii hedelmää tuottaakseen eri lajin kukkien ristikkäispölytyksen, joka ei onnistu pelkällä pumpulitupolla, kuten esim. tomaateissa. Kuulin kuitenkin, että varttamalla toisen lajin runkopuuhun pölytyskin onnistuisi. Sain kuulla erilaisista kääpiölajeista ja runko-omenapuista, joista voisi kehittää varttamalla ihan oman parvekeomenapuun. Pihapiirimessuilta löytyneitä muita ihanuuksia Kirjoittaja: Riitta Säteri ”Kumppanuuskasvit” on kiva termi. Sitä käytetään, kun puhutaan kasveista (yleensä hyötykasveista), jotka toimivat hyvin vierekkäin tai samaan ruukkuun istutettuna. Käytännössä ne parantavat toistensa kasvua ja satoa esimerkiksi häätämällä tuholaisöttiäisiä. Jos aiot istuttaa parvekkeellesi useamman kuin yhden (hyöty)kasvin, kannattaa käyttää hetki aikaa parinmuodostukselle. Omassa parvekefilosofiassani parinmuodostukselle on kolme syytä – ja vain ensimmäinen niistä perustuu jollain tavalla järkeen :) Syy numero yksi on juurikin kumppanuus. Olen kuuliaisesti asettanut tomaatit ja basilikan vierekkäin, koska basilikan pitäisi suojata tomsuja tuholaisilta ja taudeilta. Olen ahtanut samaan kaukaloon salaatit ja samettikukat, koska öttiäiset kuulemma karttavat samettikukkien vahvaa tuoksua. Parhaimmillaan rehut muuten hoitavat tuon kumppanuushomman ihan itsekseen! Esimerkiksi viime kesänä sain ottaa paprikasta tukikepit pois, koska kurkku piteli sitä hienosti pystyssä :) Syy numero kaksi on itsestään selvä: kasvit näyttävät kivalta yhdessä. Esimerkiksi isoon lattiaruukkuun saa rakennettuja hienoja asetelmia, kun istuttaa kimppaan eri tavalla kasvavia ja erikorkuisia kukkia. Tai sitten täsmää kukkien värit niin, että ne joko sointuvat kauniisti yhteen tai vastaväreinä korostavat toisiaan. Oma kestosuosikkini on keltaisen, valkoisen ja sinisen eri sävyjen yhdistäminen – kovinkaan paljon muita värejä partsillani ei sitten olekaan. Kolmannen syyn taustalla ovat käytännön syyt: koska muualla ei ole tilaa, samaan ruukkuun tuupataan useampi kukka. Tämän onnistuminen tietysti edellyttää sitä, että rehut pysyttelevät arvioiduissa korkeuksissaan eivätkä lähde kiilaamaan pituus- tai leveyskasvussa muiden ohi. Istutin pari vuotta sitten pari eriväristä petuniaa samaan, isoon ruukkuun, ja toinen niistä pilasi koko asetelman kasvuspurtillaan. Se jyräsi suloisen, tummanvioletin kaverinsa alleen, vaihtoi lennosta väriä (katsokaa vaikka kuvia!) ja oli lopulta niin julmetun leveä, ettei vieressä olevilla tuoleilla mahtunut kunnolla istumaan. Hiukan epäkäytännöllistä, mutta olihan se upea!
Kirjoittaja: Johanna Tampereen Supermessujen puutarhamessut 2016 tarjosivat tänäkin vuonna mielenkiintoisia tapaamisia ja hyviä ideoita - muutamia parvekkeillekin. Osastoilla tapaamieni ihmisten kanssa oli todella hauska jutella ja vaihtaa ajatuksia. Puutarhamessujen pääpaino oli, kuten Turussa ja Helsingissäkin aiemmin, jälleen pihoissa ruohonleikkureineen, huvimajoineen ja suurine porealtaineen. Ymmärrän, että puutarha mielletään pihaksi, mutta meillä parvekeharrastajillakin on puutarhamme, johon kaipaamme uusia ideoita. Odotan innolla, kuka keväisistä messujen järjestäjistä tulevaisuudessa ensimmäisenä huomioi näyttävästi meidät 1,2 miljoonaa parvekkeen omistajaa. Muutaman mielenkiintoisen helmen sain parvekkeellekin Tampereelta poimittua tarkempaan esittelyyn. Kierrätettyjä ideoita
Tiedättekö tunteen käsilaukusta, kengistä jne. Ei tule enää pidettyä, mutta ei raattisi roskiinkaan heittää. Täytä vanhat käsilaukut parvekkeelle kasvatusastioiksi vaikka yrteille. Farkkujen yläosasta ja kengistä saa myös hauskat kasvatusastiat. 3 mielenkiintoista kasvia Kärhöt
Sieni- ja kolayrtti
Tuotteitakin löytyi parvekkeelle
Kirjoittaja: Riitta Säteri Kaikilla parvekepuutarhureilla on omia kikkakolmosia, jotka helpottavat viherpeukalointia jollain tavalla. Tässä kolme omaa suosikkiani teillekin avuksi :). Vinkki 1: Vessapaperirullista koti taimille Luulin olevani hirmuisen fiksu, kun tänä keväänä keksin tehdä tomaatinsiemenille pienen kasvihuoneen viinirypälelaatikosta. Ja olihan se hyvä idea, mutta Parveke.fi-sivuston perustaja Johanna tarjosi vielä paremman: kun siemenet istuttaa toisesta päästä litistettyihin vessapaperirulliin, pikkuiset taimet voi siirtää rullineen isompaan ruukkuun. Niin ei tarvitse hypistellä taimien hentoisia varsia, vaan ne pysyvät ehjinä rullan sisällä. Rulla sitten aikanaan maatuu taimen ympäriltä. Itse ladoin vessapaperirullat viinirypälelaatikkoon, lusikoin niihin multaa (vähän kuin olisin täyttänyt tosi isoja canneloneja :D) ja nakkasin tomaatinsiemenet perään. Vessapaperirullia ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa kauniiksi, mutta esteettisyydessä hävittiin jo sen viinirypälelaatikon kohdalla.
Lannoitekasa kannattaa laittaa melko syvälle eikä ihan taimen juurten kohdalle. Esimerkiksi yhdelle tomaatintaimelle tarjoillaan parin desin verran kakkaa, ja kurkulle parin kolmen desin verran. Aivan varmasti testaan tätä kesällä! Veteen sekoitettavien lannoitteiden kanssa puljaaminen on vähän uuvuttavaa, kun kasteltavaa on niin paljon, enkä viitsi ilahduttaa naapureita ripottelemalla kanankakkaa mullan päälle. Piirsin muuten tuon kuvan ihan itse eli ei kannata syyttää Kirsiä :D! Vinkki 3: Rautalanka on uusi jeesusteippi Jotta kaikki vinkit eivät olisi niin vessa-aiheisia, väännetään vähän juttua rautalangasta! Se on nimittäin oivaa tavaraa kaikille oman elämänsä MacGyvereille. Itse rakentelin siitä viime kesänä jos jonkinlaisia viritelmiä köynnösten tueksi, kun varsinainen tukiristikko loppui kesken. Esimerkiksi ruusupavun lonkerot kapusivat nätisti rautalankaa pitkin kohti katonrajaa. Harmi, etten huomannut ottaa siitä kuvaa! Tänä kesänä ajattelin kokeilla, josko päivänsinelle saisi muotoiltua vaikkapa sydämen tai ympyrän muotoisen rautalankatuen. Tai ehkä pienen kaariportin! Tämä kaunis kuva päivänsinestä on napattu Koivikon yrttitilan sivuilta. Millaisia vinkkejä sinulla on? Kerro ne meillekin! Kirjoittaja: Riitta Säteri
Ostan aina suurimman osan taimista valmiina. Tänä vuonna kuitenkin kasvatin itse siemenestä taimia, jotka aikanaan tekevät päärynänmuotoisia, keltaisia pikkutomaatteja. Ja koska olen ahne, kylvin eilen vielä muutaman Sungoldin. Taimet saivat alkunsa ikkunalaudalla pikkuisessa kasvihuoneessa – toisin sanoen muovisessa viinirypälelaatikossa, jonka kannessa on jo ilmareiätkin kätevästi valmiina. Ensimmäisiä sirkkalehtiä ei tarvinnut odotella kauan. Sitten muutin taimet isompiin ruukkuihin sievästi pareittain. Varovainen ote lehdestä (ei siis varresta, joka napsahtaa poikki suunnilleen jo ajatuksen voimasta!) ja kevyt koukkaus pikkulusikalla, ja pieni taimi irtoaa nätisti istutusmullasta. Uuteen ruukkuun taimi kannattaa upottaa melkein lehtiään myöten multaan.
Kirjoittaja: Riitta Säteri Kevät on parvekeharrastajalle vähän samanlaista aikaa kuin joulunodotus on lapselle: innostunutta odotusta ja malttamatonta kihinää, ja koko ajan olisi hirveä hinku ottaa pientä varaslähtöä.
Kirjoittaja: Johanna Sunnuntaiaamuna olin jo varhain hereillä innostuneena vuoden ensimmäisistä puutarhamessuista. Matka Helsingistä Turkuun alkoi jo aamuvarhaisella, että olisin heti ovien avauduttua klo 10 paikalla. Joka vuosi on hauska nähdä, mitä kasveja tai koristevaihtoehtoja on tarjolla, keskustella tuttujen ja tuntemattomien kanssa vaihtaen kokemuksia ja oppien aina jotain uutta. Kysyä asiantuntijoilta kasvatusohjeita ja vinkkejä parvekkeelle. Rentoa kiertelyä tunnelmasta nauttien, voisiko paremmin sunnuntaipäivää viettää. Muutamia muitakin herkullisia yksityiskohtia tuli messuilta poimittua. Osa vain kameraan ja muistoihin, mutta jotain tarttui mukaan myös kotiin asti tuotavaksi. Istutusastia kertoo kastelutarpeesta
Taikahiekkaa parvekeleikkeihin
Kasvattaisiko baby pinaattia?
Baby-pinaatti maistui tuoreena niin hyvältä, että pakkohan sitä on parvekkeellakin kokeilla tänä kesänä. Syötävä verenpisara ja muita erikoisuuksia Hoito-ohjeeksi sain istuttaa sen noin 15 cm:n ruukkuun. Lannoita miedolla kastelulannoitteella muutaman viikon päästä istutuksesta ja pidä kasvualusta tasaisen kosteana. Loppukesästä pienistä vaaleanpunaisista kukista muodostuu syötäviä, mustikkaa muistuttavia marjoja. Toivottavasti saan kesällä kuvan kukkivasta ja marjovastakin verenpisarastani;) Entäs me parvekeharrastajat?
|
Kirjoittajat: Johanna ja Riitta
|